Joskus kuulen ihmisten sanovan: ”Se vain kerjää huomiota, ei noteerata..”. Siinä oli tunnistettu tarve ja vankka päätös, että tuon tarvetta en tyydytä vaikka voisin. Miksi tarpeen näkyväksi tekemiseen tai ilmaisuun meillä on usein tapana reagoida epäämällä juuri se, mitä toinen tarvitsee? Tarkoitan tässä tarpeilla sellaisia asioita, kuin nähdyksi ja kuulluksi…